Bournemouth: Parturi-kampaajaopiskelijoiden opintomatka

Neljä CWA:n parturi-kampaajaopiskelijaa sekä kurssisihteeri tekivät heinäkuussa opintomatkan Englannin Bournemouthiin. Alla hieman opiskelijoiden ja kurssisihteerin terveisiä reissusta!

Eeva-Leena (Eevis)  

"Helöy kaikille siellä Suomen päässä!

Huimasti haleja täältä Bournemouthista! Ollaan nyt oltu täällä kaksi yötä ja vielä yksi yö jäljellä, enkä haluaisi täältä pois. Tässä pienessä ajassa näkee vain murto-osan siitä mitä tarjolla olisi, onneksi näemme kuitenkin edes sen murto-osan.

Eilen aamulla Pate (hierojaopettaja) aluksi näytti meille vähän paikkoja, mm. ihanan rannan, joka on noin 14 km pitkä (Euroopan pisin ranta). Käytiin Eijan (kurssisihteeri) ja Marian kanssa maailmanpyörässä. Koulu, jonka kanssa CWA:lla on ollut yhteistyötä on nyt kesälomalla, joten meille oli järjestetty salonkipäivät! Pääsimme näkemään, miten kampaamot täällä päässä pyörivät. Oli kiva kokemus! Tietysti erilainen, koska ammattilaiset tekivät työt ja siitä sai hyviä vinkkejä.

Loppupäivä olikin meille vapaa-aikaa, ja kävimme pyörimässä kaupoilla. Menimme Marian kanssa myös laitattamaan kynnet kuntoon. Kiitos CWA:lle tästä matkasta ja kivasta kokemuksesta!"

Maria 

"Terkut Bournemouthista! 

Matka on mennyt tosi hyvin tähän asti, lähdettiin keskiviikkona illalla Helsingistä Heathrowin lentokentälle ja kentältä taksilla hotellille. Taksikuski oli tosi mukava! Lento meni hyvin ja aika rauhallisesti. Kaikki ollaan oltu ihan innoissaan täällä ja ollut tosi kivaa.

Eilen käytiin kiertämässä kaupunkia ja eniten mieleen jäi hiekkaranta! Se oli niin upea, paljon upeampi mitä odotin ja miltä kuvissa näyttää! Eilen oli ihan suht lämmin, tarkenimme ilman takkia mutta tänään tulee vettä ja tuulee aika paljon.

Eilen kävimme kampaajillakin ja mulle tehtiin sellanen rento nutturakampaus. Kokemuksena kiva, vähän erilainen meininki kuin Suomessa. Suurimmat erot huomasin pesussa ja hierontaotteissa ja myös tekniikoissa. Mun kampaus kiinnitettiin ns. ompelemalla ja se oli aika jännää! Pinnejä ei käytetty oikeastaan lainkaan. Tuliaisiksi kotiin vien enemmän rohkeutta siihen tekemiseen ja uskallusta hypätä pois omalta mukavuusalueelta!

Loppupäivä menikin sitten kauppoja kierrellen ja syöden. Tänään vaihdoimme kokemuksia kampaamokäynneistä. Kohteessa kaikki hyvin."

Kurssisihteerin kommentti: Eeva-Leenan ja Marian kampaamokäynti
Liike: Mane Street 

Eeva-Leenalle ja Marialle tehtiin liikkeessä kampaukset. Hiukset pestiin ensin kolme kertaa! Marialla ei käytetty kiinnitykseen ollenkaan pinnejä, vaan kiinnitys tapahtui ompelutekniikalla, mikä oli mielenkiintoista. Lopputulos oli kaunis ja Marian tyylinen. Kotihoito-ohjeet jäivät kampaajalta saamatta, ja Marialla oli vaikeuksia purkaa kampaus ennen nukkumaanmenoa. 

Eeva-Leenakin sai kampauksen, joka oli hyvin tehty, mutta ei välttämättä ollut aivan Eeviksen tyylinen. Osa hiuksista jätetiin auki, mutta Eevis laittoi ne itse ylös, jolloin kampaus oli enemmän Eeviksen mieleen.

Palvelu liikkeessä oli ystävällistä, ja kun Eevis kertoi, että he ovat kampaaja-opiskelijoita ja ovat pienellä opintomatkalla Bournemouthissa, työntekijät olivat tosi avuliaita ja kertoivat tarkasti mitä tekevät. He ottivat vielä kuvia blogia varten järjestelmäkameralla ja lähettivät ne Marian sähköpostiin. Hygienia ei kaikissa työvaiheissa ollut samaa, mitä CWAssa on opittu: pinnit menivät päähän kampaajan suun kautta ja kampaaja kävi välillä harjaamassa toisen asiakkaan hiuksia samalla harjalla desinfioimatta sitä. 

Molempien opiskelijoiden mielestä kampaajien työskentely oli tehokasta ja nopeaa, kampaukset tehtiin noin 40 minuutissa. Tytöt oppivat, että hiuksia voi tosiaan käsitellä myös rohkeammin esimerkiksi harjatessa ja föönatessa, ja tajusivat, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä. He saivat itsevarmuutta ja olivat iloisia kokemuksesta.

Sirpa 

"Hei täältä kivasta Bournemouthista! 

Tulimme tänne neljän kampaajaopiskelijan voimin opintomatkalle. Reissu alkoi keskiviikkona mukavasti, vaikka lentomme illalla hieman myöhässä saapuikin. Myöhäisen iltapalan jälkeen laitoimme päät tyynylle odottaen aamun valkenemista ja seuraavan päivän ohjelmaa - oli nimittäin kivoja asioita tiedossa. Torstaina saimme nousta aurinkoiseen säähän ja Paten opastamalle kävelykierrokselle kaupungin kauniisiin maisemiin. 

Tämän aamuisen lenkin jälkeen tuli odottamamme kohokohta: meille kaikille opiskelijoille oli varattu aika paikallisiin kampaamoihin ja pääsimme vertaamaan niissä työskentelyä omiin oppimiimme asioihin ja kotimaassa tehtäviin vastaaviin käsittelyihin. Itse olin kampaamossa nimeltään Rags ja Senior Stylist Jeannen palveltavana. Kampaamossa työskenteli kaksi henkilöä. Palvelu oli mukavaa ja tulosta syntyi. Sain hiusten pesun ja kevyen kampauksen. Kaiken kaikkiaan kiva kokemus! Tänään tuliaisostoksille ja huomenna kotimatkalle!
 

Kiitos Patelle opastuksesta ja Eijalle pitämisestä reissulaisten "langat käsissä"! Ja kiitos CWA:lle tästä mahdollisuudesta!"

Kurssisihteerin kommentti: Sirpan kampaamokäynti
Liike: Rags

Ystävällinen naiskampaaja Jeanette käsitteli Sirpan hiukset. Hiukset pestiin ja mutoiltiin föönaamalla ja raudan avulla. Tekeminen muistutti aikalailla CWA:n tekemistä; hoitoaine levitettiin kammalla päähän, mikä tuntui mukavalta päänahassa. Koko vartalon näyttävä peili oli hyvä työväline, koska siinä kampaaja näkee asikkaan kaikki mittasuhteet.

Englannin puhumisen kynnys madaltui, koska kampaajakaan ei ollut englantilainen. Sirpa tykkäsi kampauksesta, koska se tehtiin erilailla kuin mihin hän on tottunut – eli käännettiin latvoja ulospäin, kuin hän on tottunut kääntämään ne alaspäin. Palvelu oli niin miellytävä, että halasin vielä lopuksi Jeanettea.

Tea 

"Matka englantiin sujui hienosti, vaikka kone olikin hieman myöhässä. Olimme aika myöhään vasta hotellilla ja matka painoi jo silmiä.

Torstaiaamuna Pate esitteli kaupunkia ja rantaa meille. Pääsimme myös käymään Pyhän Patrikin kirkossa, onneksi, sillä tykkään kirkoista. Ne ovat niin kauniita ja ainutlaatuisia. Kävimme myös hautuumaalla katsomassa Frankesteinin kirjoittajan hautaa.

Kierroksen jälkeen menimme kampaajalle hiusten pesuun ja föönaukseen. Sielä missä itse olin oli hieman äänekästä ja hälinää enkä oikeen meinannut kuulla kunnolla mitä minulta kysyttiin, mutta selvisin hengissä ja hiukset ihanan puhtaana pois ja hiukseni föönattiin kauniisti.

Loppupäivästä kävimme shoppailemassa ja kiertelemässä kauppoja. Outoa täällä on että kaupat menee kiinni suurin osa jo 17.30 tai viimeistään 18.00. Kaikkia tuliaisia ei tullut vielä hankittua joten tänään on vielä aikaa ostella ja lauantaiaamuna olisi suunnitelmissa käydä vielä museossa piipahtamassa. :)

Ihana reissu on ollut ja saanut jo paljon uusia kokemuksia, ja vielä tulee varmasti lisää."

Kurssisihteerin kommentti: Tean kampaamokäynti
Liike: Toni and Guy

Liikkeessä tehtiin pesu ja föönaus 30 minuutissa. Paikalla oli sillä hetkellä kolme miestä, jotka pesivät asiakkaiden hiuksia. Niin myös Tealla oli miespesijä ja hiukset pestiin hyvillä Redkenin tuotteilla. Iloinen ja ystävällinen naiskampaaja föönasi hiukset nätisti.

Liike oli trendikäs ja henkilökunta energistä ja kaikki olivat ulospäinsuuntautuneita. Nykymusiikin jytkeestä ja föönien pauhusta johtuen Tea joutui välillä höristämään korviaan, kun kampaajan ääni ei kuulunut. Tekijöillä ei ollut kärryjä, vaan kaikki työvälineet, muun muassa pyyhkeet jätettiin samalle tasolle, kuin asiakkaiden laukut. Tämä tuntui hiukan erikoiselta. Jättipä kampaaja föönin tasolle myös hurisemaan, kun hänen täytyi käydä välillä muualla. Croisanttiakin tarjottiin kolmeen kertaa, mutta se ei tällä kertaa maittanut. Oli kiva seurata työntekijöiden työskentelyä ja kokemus oli tosi hyvä.

Quarteira, Ronja: Työssäoppia Portugalissa

Pienten teknisten ongelmien jälkeen pääsen mäkin vihdoin kirjottelemaan mun kuulumisia näin reissun loppusuoralla. Urheiluhieroja opiskelija Ronja kirjottelee tällä kertaa blogia.

Alotetaan nyt vaikka sillä, että kerron missä oon, mitä teen ja kenen kanssa. Eli asun täällä pienessä kaupungissa nimeltä Quarteira. Quarteira kuuluu Portugalin etelärannikosta koostuvaan alueeseen Algarveen. Asukkaita täällä Quarteirassa on noin 22 000 eli kaupunki on pieni, mutta tänkin reilun parin viikon aikana mitä oon täällä ollut, on turistit lisääntynyt ihan hirveesti. Sesonkiaikaan rannat onkin kuulemma ihan täynnä eikä rantabulevardilla mahdu kävelemään. Tää loppukevät on siis ihan parasta aikaa tulla tänne kun turisteja ei oo vielä niin paljon mutta säät hellii silti. Asun samassa huoneistossa mun yhteyshenkilön Maurin kanssa (Mauri on myös itse koulutettu hieroja) ja näiden täällä leireilleiden urheilijoiden valmentajan kanssa. Tällä hetkellä asutaan Maurin kanssa enää kaksin kun leiriläiset lähti takas Suomeen keskiviikkona.

Mun hommahan täällä on ollut siis pääasiallisesti olla näiden nuorten urheilijoiden kehonhuoltajana, mutta oon hieronut myös tosi paljon suomalaisia eläkeläisiä ja paikallisia. Nää urheilijat joita täällä leireili ovat yleisurheilijoita eri lajien edustajia, mutta suurin osa pikajuoksijoita. Yhteensä urheilijoita oli 11. Kaikki urheilijat oli nuoria vähän alle ja yli lukioikäisiä. Urheilijoilla on ollut meneillään kilpailuun valmistava kausi ja täällä leirillä ne treenasivat kovaa ja treenejä oli yleensä päivän aikana seuraavasti: aamulla tehtiin verkkalenkki 2-5km, päivällä tehtiin maastotreeni ja iltapäivällä mentiin vielä kentälle tekemään treeni. Useimmiten urheilijat tuli hierontaan lepopäivää edeltävänä iltana tai lepopäivän aamuna. Mut yllätti se, että suurimmaksi osaksi urheilijat halusi kahden tunnin kokovartalohierontoja. Jalkoihin tietysti keskityttiin eniten. Myös paikalliset ja eläkeläiset haluaa lähes poikkeuksetta kahden tunnin kokovartalohierontoja. Se on ollut ainakin hyvä, että kahdessa tunnissa ehtii kokovartalohieronnankin aikana keskittää ongelma-alueisiin enemmän aikaa. Tässä sekä urheilijoita että paikallisia ja eläkeläisiä hieroessa on huomannut hauskasti kontrastin heidän kipukynnyksissään. Urheilijoita saa toden teolla hieroa ja silloinkin tuntuu että on tuntunut juuri ja juuri sopivasti mutta paikallisia saa vaan hipsutella ja silti ne jo puhkuu että nyt alkaa olemaan voimaa kyllä tarpeeksi.

On ollut tosi mielenkiintoista olla tässä urheilijoiden leiri elämässä mukana ja se on antanut mulle taas ihan uutta näkökulmaa tähän hommaan. Täällä on menty sillä meiningillä, että urheilijoita palvellaan aina kun on tarvetta, vaikka tulisikin vähän rankempia päiviä ja silloin kun on hiljaisempaa niin nautitaan olosta.

Paikasta oon tykännyt hirveesti ja oonkin ehtinyt myös kierrellä aluetta. Oon käynyt monissa eri paikoissa tässä Algarven alueella mm. Farossa ja Quiassa. Alueen suurimmat kauppakeskukset on kierretty ja Nike storesta tarttukin muutamat Kengät mukaan.. Täällä on myös huippu mahdollisuudet urheilla esim. lenkkipolut ja -maisemat on mahtavat. Käytiin Maurin kanssa katsastamassa myös Alfamarin harjoituskeskus, jossa urheilee paljon huippu-urheilijoita. Mulla on ollut pyörä vuokralla koko tän ajan ja se on mahdollistanut helpon kiertelyn ja kaartelun alueella.

Nyt tää mun reissu alkaa olemaan lopuillaan ja yks kokonainen päivä on enää edessä. Sitten onkin vierähtänyt täällä aikaa päivää vajaa 3 viikkoa! Ei kyllä uskois kun on aika mennyt niin nopeasti. On ollut kaikin puolin mahtava porukka ja on ollut hienoa saada tällänen mahdollisuus oppia uutta ja tutustua uusiin ihaniin ihmisiin.

Alla vielä kuvia reissulta.

yours,
Ronja

Faron vanhaa kaupunkia

Quarteiran ranta joka näkyy myös meijän huoneen ikkunoista ja partsilta

Oltiin seuraamassa crossfit kisoja jossa kilpaili myös 4 suomalaista joukkuetta

Maurin kanssa pyörälenkillä

Vilamoura on vähän hienompipaikka niinku paateista voi arvata.

Minä työpäivän jälkeen lähössä shoppailemaan

 

Juhlittiin vappua kera munkkien.

Lähistöllä asustaa lisko

Pastillikaupunki Albufeirassa

Bournemouth, Reetta: THE END

Moikkelis moi vielä viimeisen kerran!

Nyt on tullut munkin osalta päätökseen tämä työssäoppimisjakso Bournemouthissa. Kamat on pakattu viimesiä pikkujuttuja lukuunottamatta ja huomenna (lauantaina) hieman puolen päivän jälkeen alkaa mun paluumatka kohti Suomea.

Tämä on ollut todella tapahtumarikas matka ja kaikenlaista on kerennyt nähdä ja kokea. Päälimäisenä ja parhaimpana muistona täältä jää kuitenkin itse reissun päätarkoitus, eli työssäoppi AFC Bournemouthin joukkueessa. Voisin väittää, että täällä on saanut oppia jos ei parhaalta, niin yhdeltä parhaimmista. On opittu ihmisen anatomiaa päästä varpaisiin ja varpaista päähän, sekä monia uusia hierontatekniikoita.

Viimeiset kolme kuukautta olen saanut elää unelmaani, eli työskennellä oikeasti huippu jalkapalloilijoiden kanssa. Unelmani kuitenkin elää vielä, sillä haluaisin päästä työskentelemään ihan itse ammattilaisena jalkapallopiireissä - tai miksei vaikka koripallo...

Nyt osa varmasti ihmettelee ja pyörittelee päätään, että 'tietysti blondi muija haluaa työskennellä jalkapalloilijoiden kanssa ja saada sieltä itselleen rikkaan miehen'. Joskus tämä ajatus ehkä pitikin paikkaansa, mutta tarkennukseksi, haluan työskennellä jalkapallon parissa siksi, että se on ollut aina yksi lempi lajeistani ja lähellä sydäntä.... Siitä kiitos isälleni :D

Kaikille niille tiedoksi, jotka kyselivät asiasta ennen reissua: Ei, minusta ei tullut futisvaimoa tällä reissulla. Töitä tänne vaan tultiin tekemään. :)

Viimeisenä haluan kiittää kaikkia, jotka millään tavalla liittyvät siihen, että tänne tuleminen oli mahdollista. Erityiskiitokset kuitenkin koko AFC Bournemouthin porukalle - niin pelaajille kuin valmentajille ja koko muulle työporukalle - siitä että ovat suostuneet ottamaan meitä opiskelijoita aina muutamaksi kuukaudeksi mukaan porukkaansa.

12 viikkoa takana - 0 edessä.

Nyt aika mennä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa matkustaa.

Hyvästi.

Haikein terveisin,

Reetta

Ps. Bournemouth - Chelsea matsi huomenna (lauantaina), mä ainakin pidän peukkuja jätkille - toivottavasti tekin!

Bournemouth, Reetta: Lomaviikko

Ruudun toisella puolella ainoastaan Reetta.

Moikka!

Viime viikolla vietettiin kansainvälistä taukoa jalkapallosta, jolloin maajoukkueet pelailevat toisiaan vastaan ja seurat tekevät mitä lystäävät. AFC Bournemouth vietti viikkonsa Dubaissa, mikä tarkoitti sitä, että meillä oli vapaa viikko.

Tähän väliin mainittakoon vielä se, että ennen breikkiä meillä oli kotipeli Swanseaa vastaan ja sieltä tuli 2-0 voitto Bournemouthille! Kyseinen peli oli myös viimeinen, jonka minä ja Niko saimme olla seuraamassa paikanpäällä.

Asiaan. Viime viikko oli siis vapaa viikko meille. Minä halusin nähdä muutakin Englantia kuin vain tämän eteläisen osan, joten lähdin käymään muutamassa paikassa. Ensin suuntana oli Liverpool, jonka jälkeen Manchester ja viimeisenä Lontoo. Lontooseen sain seurakseni tätini ja serkkuni. 

Henkilökohtaisesti tykkäsin eniten Liverpoolista. Se oli helppo kaupunki, enkä tarvinnut ollenkaan karttaa avukseni siellä liikkumiseen. Manchester oli kyllä kaunis, mutta harvinaisen sekava kaupunki. Siellä on useammassa eri paikassa ostosmahdollisuuksia, joiden löytäminen on haasteellista niin monien ristiinrastiin menevien teiden takia. Löysin kyllä haluamani paikan, yritin mennä takaisin hotellille ilman karttaa ja kas kummaa, olinkin kävellyt aivan väärään suuntaan ja sitten oli reilu puolentunnin paluumatka tiedossa.

Lontoo oli muuten kiva paikka, mutta siellä on liikaa ihmisiä. :D Käytiin tietysti katsomassa muutamia nähtävyyksiä kuten London Eye, Big Ben ja niitä jotain palatseja, joiden nimiä en osaa kirjoittaa.

Ei reissusta sen enempää, alla tietysti muutama kuva.

Liverpool, Albert Dock tai joku vastaava

Bongasin Manchesterin katedraalin vahingossa

 Lontoosta tietty London Eye ja Big Ben....

Ei edes kahta viikkoa jäljellä... Niin tää aika vaan menee!

Palaillaan ensi viikolla, tai ainaki mä yritän.

Terkuin,

Reetta

Bournemouth, Niko ja Reetta: Voiton puolella...

... Niin meidän kuin pelaajienkin osalta.

Pari edellistä peliä on mennyt hyvin, Manchester Unitedia vastaan vieraissa Bournemouth sai otettua itseään niskasta kiinni ja taisteltua itselleen tärkeän pisteen. Ottelu antoi pelaajille itseluottamusta ja luottamusta omaan tiimiin, joten nyt saimme nähdä vahvan esityksen Bournemouthin miehitykseltä West Hamia vastaan. Kolme pistettä napsahti Bournemouthin tilille ja tunnelma kotikentällä oli huimasti parempi kuin edellisissä peleissä.

Meillä arki sujuu normaaliin tapaan, aamupäivät clubilla touhuten, jonka jälkeen kuntosalin kautta kotiin lepäilemään ja opiskelemaan.

Viime viikonloppuna Reetan äiti ja isä tulivat pikavisiitille Bournemouthiin lähinnä siksi, että halusin näyttää clubin ja jalkapallostadionin futishullulle isälleni... Ja tietysti myös siksi, että he halusivat nähdä ihanan tyttärensä! Käytiin myös Aquariumissa moikkaamassa pingviineitä, Southamptonissa katsomassa Titanicin ankkuria (tai niin meille ainakin sanottiin) ja tutustumassa englantilaiseen pubikulttuuriin: käytiin siis katsomassa Liverpool-Arsenal matsi jossain pubissa.

Ekassa kuvassa Reetan iskä ihastelemassa stadionin ruohoa, ihan ku ei olis ennen ruohoa nähnykkään... Niko teki ihan samanlailla kun ensimmäisen kerran stadionin ovet avautuivat meille :D

Toinen kuva on muutaman viikon takaa, kun Reetta kävi pyörähtämässä Christchurchissa ja katsomassa vanhaa Christchurch castlea.

8 viikkoa ja muutama päivä takana, 4 edessä. Mihin tää aika menee..?

Terkuin,

Reetta ja Niko

Bournemouth, Niko ja Reetta: Kohti puoltaväliä

Moikka!

Reilun kahden viikon jälkeen on taas aika kertoa meidän kuulumisia. Aika on kulunut lennokkaasti (kirjaimellisesti) ja kaikenlaista on kerennyt tapahtua. Toissaviikolla Niko satutti kämmenensä ja joutui olemaan viikon sivussa, sillä aikaa Reetta teki töitä ja opiskeli anatomiaa Paten kanssa. Reetta myös kävi vilkaisemassa Southamptonia päivän mittaisella reissulla.

Pari peliä on myös mahtunut tähän kahteen viikkoon, eikä nekään ole mennyt toivotulla tavalla. Molemmista peleistä tappiot.

Oli kuitenkin hienoa nähdä Manchester Cityn huippupelaajat.

Meillä hierontoja on päivästä riippuen yhdestä kolmeen, mikä on mukavaa vaihtelua anatomian opiskeluun. Hieronnat ei enää jännitä ollenkaan, vaan ennemminkin odotamme, että pääsemme hieromaan ja harjoittelemaan oikeaa urheiluhierontaa.

Southampton

Pari kuvaa rantsusta Nikon lenkiltä.

Terkuin,

Reetta ja Niko

Bournemouth, Niko ja Reetta: Meijän ekat viikot

Terveterve!

Uudet opiskelijat, Reetta ja Niko, ottavat nyt blogin haltuunsa, joten 'AFC Bournemouth -poikiin' kuuluu nyt myös yksi toisen sukupuolen edustaja. Meillä on takana tasan kolme viikkoa työssäoppia täällä Bournemouthissa. Lentokoneessa alkanut jännitys englannin puhumisesta ja huippupelaajien hieromisesta alkoi hälvetä toisella viikolla, joten kolmas viikko on sujunut jo melkein rutiinilla.

Niko ja Reetta, wuhuu

Alkuvaikeuksien ja -jännityksen jälkeen opiskelu on alkanut tuntua vähän vähemmän vaikealta. Tietoa tulee niin paljon, ettei kaikkea kerkeä sisäistämään, mutta parhaamme yritämme. Opittavaa on vielä paljon, mutta onhan tässä aikaa - kolmen kuukauden jälkeen vielä koko loppu elämä.

Meillä on takana kaksi AFC Bournemouthin peliä, jotka eivät menneet kaikkien toiveiden mukaan: Watfordia vastaan tasapeli, Crystal Palacea vastaan 0-2 tappio. Lopputuloksista ja kylmistä ilmoista huolimatta, valioliiga pelien seuraaminen paikanpäällä on ollut ainutlaatuinen kokemus meille. Huomenna Bournemouth kohtaa Evertonin vieraissa, me vietämme vapaan viikonlopun ja toivomme heille parempaa menestystä.

Meistä molemmat harrastavat jalkapalloa, toinen vähän enemmän tosissaan ja paremmalla tasolla kuin toinen. Niko pääsi täällä näyttämään taitojaan U21-valmentajalle, mikä oli tähän mennessä hänen elämänsä kohokohta.

Reetan äiti kerkesi jo käymään täällä viime viikonloppuna. Minä ja äiti kävimme katsomassa Durdle door -nähtävyys, joka oli kyllä näkemisen arvoinen. Kesällä ehkä vielä kivempi, mutta nyt siellä ei ainakaan ollut niin paljon turisteja.

Vasen ylhäällä: Durdle door, oikealla: Bournemouthin keskustaa.

Vasen alhaalla: Christchurchin kyltti, oikealla: Bournemouth beach.

Kolme viikkoa takana - yhdeksän edessä

Terkuin,

Reetta ja Niko

Bournemouth, Aki ja Juha: Loppu taputteluiden aika

Viimeisen viikon tapahtumista päällimmäisenä mieleen jäi ehdottomasti peli arsenlia vastaan, joka oli jopa viihdyttävämpi kuin liverpool ottelu. Yleisö eli koko pelin todella hyvin mukana ja ensimmäinen puoliaika oli kaikkien yllätykseksi täysin bournemouthin hallintaa. Toisella jaksolla peli oli jo 3-0 kotijoukkueelle kunnes 70. Peliminuutilla arsenal teki 3-1 kavennuksen ja heti perään 3-2. Juuri ennen lisäajan alkua kapteenimme Simon Francis sai kyseenalaisen punaisen kortin ja pari minuuttia tämän jälkeen arsenal iski loppulukemiksi 3-3. Viihdearvo pelille oli täydet 5 tähteä.

Pelaajat ja Pate ovat olleet tyytyväisiä meidän työskentelyyn ja saimmekin manageri Eddie Howelta ja pelaajilta oikein mukavan jälki joululahjan kiitoksena työstämme. 

Nyt alkaa matka oleen yhtä yötä ja matkustusta vaille valmis ja aivot alkaa oleen viritettynä Suomen asioihin. Reissu on ollut ehdottomasti kokemisen arvoinen ja ollaan kyllä saatu rekka lastillinen anatomia/hieronta oppia. Päivääkään ei vaihdettais pois, mutta kivahan se on Suomeen palata ja hypätä taas normaali arkeen. Kiitoksia blogin lukijoille meidän puolesta ja seuraavat reissaajat jatkaa omilla tarinoillaan.

-Ok ja You are